Ajankohtaista

Tietoteoksen syntyhistoria

Vanhojen kirkkojen kuvaaminen alkoi kuvausprojektista, jossa kuvattiin Perämeren kaikki merkittävät veneilykohteet Pietarsaaren kaupungista Skellefteån kuntaan. Tässä yhteydessä tutustuttiin vanhoihin kirkkoihin ja Perämeren luontoon ja maisemaan. On ollut helppo huomata, että molemmissa maissa merellinen kulttuuri on samanlaista. Suomea ja Ruotsia yhdistää myös historia.

Kirjan tekeminen käynnistyi kuvaamisella jo vuonna 2015, jonka jälkeen valokuvaaja Tauno Kohonen sai Suomen Tietokirjailijat ry:n stipendin Suomen puolen kirkkojen tiiviin esittelyn kokoamiseen ja tekstin kirjoittamiseen. Vuonna 2018 Tauno Kohonen sai pienen apurahan Suomalais-ruotsalainen kulttuurirahastolta ruotsinpuolen kirkkojen perustietojen kirjoittamiseen. Nyt tavoitteena on tehdä MERI ja VANHAT KIRKOT –tietoteos  loppuun, mikäli hanke saa lisärahoituksen; taiton tekemiseen, kuvien muokkaamiseen, erikoisartikkelien tuottamiseen, vanhojen kirkkojen arkkitehtuurin ja kirkkotaiteen sekä perämeren merenkulun ja luonnon kuvaamiseen.

MERI ja VANHAT KIRKOT –tietoteoksen loppuun saattaminen edellyttää yhteistyötä asiantuntijoiden kanssa. Teoksen tekemiseen on haettu rahoitusta, mitä varten lausunnon ovat antaneet Kirkkohallituksen Kulttuuriperinnön neuvottelukunta, Kirkkopalvelut ry, Oulun hiippakunnan tuomiokapituli, Jyväskylän yliopisto/musiikin, taiteen ja kulttuurin tutkimuksen laitos ja Pohjois-Pohjanmaan museo/Oulun kaupungin museotoimi.  Keskiössä ovat kuitenkin seurakunnat, joiden vanhoja kirkkoja on esitelty.

Tietoteoksen tekemisessä on huomioitu Kirkkohallituksen Kulttuuriperinnön strategian tavoite vuodelle 2024, jossa aluksi mainitaan, että kulttuuriperintö kuuluu kaikille. Digitaalisuus ja avoimet tietovarannot sekä pääsy paikallisiin kohteisiin mahdollistavat kulttuuriperinnön saavutettavuuden ja kirkollisen kulttuuriperinnön säilymisen omassa kontekstissaan. Kulttuuriperintöä hyödynnetään kirkon eri toimintamuodoissa sekä kulttuurimatkailun, alueen elinkeinotoiminnan ja elinvoimaisuuden kehittämisessä. Kirkollista kulttuuriperintöä ja siihen liittyviä kädentaitoja voidaan tuotteistaa uutta luovalla tavalla. Vastuu kirkollisesta kulttuuriperinnöstä on seurakunnilla. Keskushallinto toimii mahdollistajana, tukijana ja ohjaajana.